Salman lankakerät: Muuttoa suunnittelemassa

Tammikuussa aloimme etsimään isompaa asuntoa. Odotamme vauvaa syntyväksi kesällä, ja vanha asunto oli aika pieni ja täynnä minun käsityötarvikkeitani. Aluksi ilmoituksia löytyi paljon. Lähetimme kyselyitä ja karsimme epäsopivia pois. Meillä oli yksi hyvältä kuulostava kiikarissa, mutta selvisikin ettei se olekaan vapautumassa. Sen jälkeen uusia ilmoituksia rupesi tulemaan vähemmän, ja muut aikaisemmat ilmoitukset osoittautuivat epäsopiviksi tai varatuiksi. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin että ainakin tällä alueella asunnot ovat Suomen tasoon verrattuna huonossa kunnossa, sikakalliita ja niissä on järjettömiä rakennusratkaisuja. Esimerkiksi vessa ilman käsienpesuallasta ja erillinen kylpyhuone. Lisäksi tällä alueella ainakin rakastetaan kahdessa kerroksessa olevia asuntoja, ja monet talot ovat hissittömiä. Useat asunnot vuokrataan kalustettuina ainakin CERNiläisille suunnatuissa ilmoituksissa, ja kalusteet ovat mitä ovat. Minusta yleensä aivan kamalia. Ja ainakin hyvin epäsopivia lapsiperheelle. Olin jo menettää toivoni ja olin jo ihan masentunut että eikö asuntoa nyt millään löydy, kun ilmestyi joitain uusia ilmoituksia. Otin heti yhteyttä. Jotkut vastasivat, jotkut eivät. Taas epäsopivia asuntoja. Kävimme katsomassa yhtä, ja siellä oli yllätyksekseni kissa ja sain kamalan astmakohtauksen tietysti. Meni sitten loppuilta henkeä haukkoessa ja limaa yskiessä.

Taisi kulua puoli viikkoa ja viikonloppu, kun sain vastauksen yhteen kyselyyni, johon luulin etten saa vastausta. Mies puhui puhelimessa englantia melko sujuvasti, tosin yhteyden ja aksentin takia en ymmärtänyt ihan kaikkea. Saimme sähköpostittelun jälkeen sovittua näytön asuntoon, joka sijaitsi Saint Genis Pouillyssä, ihan CERNin vieressä.

Pihapiiri oli kaunis. Asunto on puoli kerrosta maan pinnasta ylöspäin, 6 rappusta tarkalleen ottaen. Talossa ei ole tavan mukaan hissiä. Ei ihanteellinen, mutta paljon parempi kuin kolmas tai neljäs kerros ilman hissiä. Asunto vaikutti tilavalta ja oli paremmassa kunnossa kuin edellinen kissa-asunto. Kalusteet olivat aivan järkyttävät. Vessassa oli jopa käsienpesuallas. Kylpyhuone oli erikseen. Asunnossa oli kaksi isoa terassia/parveketta molemmilla puolilla taloa, suunnilleen kaakkoon ja luoteeseen päin. Tutkailin asuntoa lattiasta kattoon, koska se oli ensimmäinen asunto joka oikeasti kiinnosti minua. Kyselimme kaikkea mahdollista ja vuokraisäntä selitti ystävällisesti ja vastaili kysymyksiimme. Katsoimme toisiamme Andersin kanssa ja totesimme että tämä otetaan! Sovimme diilin ja sopimuksen allekirjoitukselle sovittiin päivä.

Sain sitten kamalan stressin, että teimmekö päätöksen liian nopeasti. Minua ahdisti, että kuvittelin asunnossa olleen 50 cm leveä pyykkikone eikä kuivausrumpua. Myös tiskikone oli vanha ja sen muoviosat rusehtavia. Jääkaappi on pienempi kuin edellisessä asunnossa ja pakastin ihan minimaalinen.

Menimme kuitenkin allekirjoittamaan sopimusta ja mittasin pyykkikoneen. Se oli normaali 60 cm leveä! Olin rukoillut ahdistuneena Jumalalta johdatusta ja tämän tiedon myötä ahdistus alkoi vähentyä. Asunto näytti edelleen kivalta ja allekirjoitimme paperit. Sitten pitikin alkaa stressata muuton järjestelyistä!

Koska olen raskaana ja fysiikka rajoittaa aika paljon toimintakykyäni, yritin kysellä muuttofirmoilta kanto- ja kuljetusapua. Muuttofirmoja oli vaikea löytää englanniksi, ja lähetinkin sitten yhteydenottopyyntöjä google translaten avulla ranskaksi. Yksi täyttämäni lomake olikin sitten joku välitystoimisto, ja yhteydenottoja rupesi tulemaan kännykällä monta päivässä ja sähköpostiin tipahteli varmaan kymmeniä. Olipa hauskaa vastata puhelimeen, kun ehkä puolet heistä osasi edes vähän kommunikoida englanniksi ja osa joutui sitten itse päättelemään ettei tästä asiakkuudesta tule mitään jos ei ole yhteistä kieltä. Kaikki tarjoukset olivat siinä 700-800 euron tuntumassa ja se vaikutti aika suurelta summalta, koska mikään tarjous ei sisältänyt edes muuttolaatikoita. En löytänyt mitään mistä niitä olisi voinut vuokrata, joten päätin tilata halvimmasta nettikaupasta pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja.

Anders kyseli työkavereiltaan ja minä omalta paikalliselta ystävältäni, ja saimme muutaman ihmisen kokoon, joten päätimme hoitaa muuton itsepalveluna. Pakkaus ahkeroitiin reilussa viikossa ja kaikki laatikot ja huonekalut saatiin yhden päivän aikana kuljetettua. Loppusiivous veikin sitten monta päivää, huoh. Minulla alkoi olemaan niin pahat liitoskivut että Anders joutui tekemään suurimman osan. Olen niin kiitollinen hänelle ja Jumalalle, että kaikki onnistui. Uutta asuntoa emme ole vielä edes siivonneet, koska voimat ovat olleet molemmilla ihan loppu.

Eli uudessa asunnossa nyt majaillaan ja pitäisi alkaa siivoamaan ja purkamaan laatikoita :). Alue on mukava ja Andersin työmatka on noin kolme kilometria.