Vihreän teen taika

Keitin juuri ensimmäisen kerran hyvältä maistuvan kupillisen vihreää teetä.

Aikaisemmin vihreä tee on ollut aivan kamalaa. Minulla on kuitenkin monia ystäviä, jotka eivät juo ollenkaan mustaa teetä, vain vihreää, valkoista, keltaista, rooibosta, yrttiteetä tai mitä kaikkea sitä nyt onkaan mustan teen lisäksi.

Valkoisesta teestä olen pitänyt. Siitä ei tule niin helposti kitkerää kuin vihreästä, mielestäni. Nyt kuitenkin oli pakko keittää vihreää teetä, kun valkoinen tee loppui ja teki mieli lisää. Kokeilin hauduttaa teetä mahdollisimman vähän, ja haa, siitä tuli hyvää. Ihanan mietoa ja maukasta. Vesi oli juuri ja juuri saanut vähän väriä teepussista, ja otin sen pois. Teen keittäminen taitaa olla taitolaji. Lisäksi en käyttänyt kiehuvaa vettä, vaan annoin veden jäähtyä hieman ja itse asiassa tähän vihreään kupilliseen kaadoin kylmää vettä sekaan kun oli vähän kiire syödä suhuria (eli aamiaista ennen paaston alkua).

Mustassakin teessä veden lämpötilalla on suuri merkitys. Parasta saa mielestäni lämmittämällä kupin kuumalla vedellä (hanasta) ja kaatamalla teepussin/irtoteen päälle kiehuvaa vettä ja hauduttamalla 3-10 minuuttia, riippuen mielialasta kuinka vahvaa haluaa. Sen jälkeen maito.

Tee on hyvää. Kahvia olen vuoden verran opetellut juomaan, eikä se vieläkään oikein maistu. Joskus siitäkin kyllä nauttii, mutta usein se on yhtä pahaa kuin väärin keitetty vihreä tee. Ja tässä "väärin" on ihan omiin mieltymyksiini perustuva määre.

Tällaista höpinää aamuviideltä.