Ranskalainen karjalanpaisti Pot au feu

Vai on karjalanpaisti Suomalainen! Ranskalainen Pot au feu maistui kyllä ihan samalta! Herkullista. Tämä ruokalaji tehdään onneksi vain naudasta!

Pot au feu tammikuussa 2015

En yhtään tiennyt mitä tilaan ja karjalanpaistiahan sieltä tuli! Oli muuten vaikea syödä tuollaisesta pienestä padasta, olisin kyllä antanut asiakkaalle ottimen ja lautasen lisäksi. Leikkaapa siellä samean keittoliemen pohjalla noita isoja lihakimpaleita, joista näkyy vain kuvassa yksi huippu liemen pinnalla.

Muuttoa suunnittelemassa

Tammikuussa aloimme etsimään isompaa asuntoa. Odotamme vauvaa syntyväksi kesällä, ja vanha asunto oli aika pieni ja täynnä minun käsityötarvikkeitani. Aluksi ilmoituksia löytyi paljon. Lähetimme kyselyitä ja karsimme epäsopivia pois. Meillä oli yksi hyvältä kuulostava kiikarissa, mutta selvisikin ettei se olekaan vapautumassa. Sen jälkeen uusia ilmoituksia rupesi tulemaan vähemmän, ja muut aikaisemmat ilmoitukset osoittautuivat epäsopiviksi tai varatuiksi. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin että ainakin tällä alueella asunnot ovat Suomen tasoon verrattuna huonossa kunnossa, sikakalliita ja niissä on järjettömiä rakennusratkaisuja. Esimerkiksi vessa ilman käsienpesuallasta ja erillinen kylpyhuone. Lisäksi tällä alueella ainakin rakastetaan kahdessa kerroksessa olevia asuntoja, ja monet talot ovat hissittömiä. Useat asunnot vuokrataan kalustettuina ainakin CERNiläisille suunnatuissa ilmoituksissa, ja kalusteet ovat mitä ovat. Minusta yleensä aivan kamalia. Ja ainakin hyvin epäsopivia lapsiperheelle. Olin jo menettää toivoni ja olin jo ihan masentunut että eikö asuntoa nyt millään löydy, kun ilmestyi joitain uusia ilmoituksia. Otin heti yhteyttä. Jotkut vastasivat, jotkut eivät. Taas epäsopivia asuntoja. Kävimme katsomassa yhtä, ja siellä oli yllätyksekseni kissa ja sain kamalan astmakohtauksen tietysti. Meni sitten loppuilta henkeä haukkoessa ja limaa yskiessä.

Taisi kulua puoli viikkoa ja viikonloppu, kun sain vastauksen yhteen kyselyyni, johon luulin etten saa vastausta. Mies puhui puhelimessa englantia melko sujuvasti, tosin yhteyden ja aksentin takia en ymmärtänyt ihan kaikkea. Saimme sähköpostittelun jälkeen sovittua näytön asuntoon, joka sijaitsi Saint Genis Pouillyssä, ihan CERNin vieressä.

Pihapiiri oli kaunis. Asunto on puoli kerrosta maan pinnasta ylöspäin, 6 rappusta tarkalleen ottaen. Talossa ei ole tavan mukaan hissiä. Ei ihanteellinen, mutta paljon parempi kuin kolmas tai neljäs kerros ilman hissiä. Asunto vaikutti tilavalta ja oli paremmassa kunnossa kuin edellinen kissa-asunto. Kalusteet olivat aivan järkyttävät. Vessassa oli jopa käsienpesuallas. Kylpyhuone oli erikseen. Asunnossa oli kaksi isoa terassia/parveketta molemmilla puolilla taloa, suunnilleen kaakkoon ja luoteeseen päin. Tutkailin asuntoa lattiasta kattoon, koska se oli ensimmäinen asunto joka oikeasti kiinnosti minua. Kyselimme kaikkea mahdollista ja vuokraisäntä selitti ystävällisesti ja vastaili kysymyksiimme. Katsoimme toisiamme Andersin kanssa ja totesimme että tämä otetaan! Sovimme diilin ja sopimuksen allekirjoitukselle sovittiin päivä.

Sain sitten kamalan stressin, että teimmekö päätöksen liian nopeasti. Minua ahdisti, että kuvittelin asunnossa olleen 50 cm leveä pyykkikone eikä kuivausrumpua. Myös tiskikone oli vanha ja sen muoviosat rusehtavia. Jääkaappi on pienempi kuin edellisessä asunnossa ja pakastin ihan minimaalinen.

Menimme kuitenkin allekirjoittamaan sopimusta ja mittasin pyykkikoneen. Se oli normaali 60 cm leveä! Olin rukoillut ahdistuneena Jumalalta johdatusta ja tämän tiedon myötä ahdistus alkoi vähentyä. Asunto näytti edelleen kivalta ja allekirjoitimme paperit. Sitten pitikin alkaa stressata muuton järjestelyistä!

Koska olen raskaana ja fysiikka rajoittaa aika paljon toimintakykyäni, yritin kysellä muuttofirmoilta kanto- ja kuljetusapua. Muuttofirmoja oli vaikea löytää englanniksi, ja lähetinkin sitten yhteydenottopyyntöjä google translaten avulla ranskaksi. Yksi täyttämäni lomake olikin sitten joku välitystoimisto, ja yhteydenottoja rupesi tulemaan kännykällä monta päivässä ja sähköpostiin tipahteli varmaan kymmeniä. Olipa hauskaa vastata puhelimeen, kun ehkä puolet heistä osasi edes vähän kommunikoida englanniksi ja osa joutui sitten itse päättelemään ettei tästä asiakkuudesta tule mitään jos ei ole yhteistä kieltä. Kaikki tarjoukset olivat siinä 700-800 euron tuntumassa ja se vaikutti aika suurelta summalta, koska mikään tarjous ei sisältänyt edes muuttolaatikoita. En löytänyt mitään mistä niitä olisi voinut vuokrata, joten päätin tilata halvimmasta nettikaupasta pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja.

Anders kyseli työkavereiltaan ja minä omalta paikalliselta ystävältäni, ja saimme muutaman ihmisen kokoon, joten päätimme hoitaa muuton itsepalveluna. Pakkaus ahkeroitiin reilussa viikossa ja kaikki laatikot ja huonekalut saatiin yhden päivän aikana kuljetettua. Loppusiivous veikin sitten monta päivää, huoh. Minulla alkoi olemaan niin pahat liitoskivut että Anders joutui tekemään suurimman osan. Olen niin kiitollinen hänelle ja Jumalalle, että kaikki onnistui. Uutta asuntoa emme ole vielä edes siivonneet, koska voimat ovat olleet molemmilla ihan loppu.

Eli uudessa asunnossa nyt majaillaan ja pitäisi alkaa siivoamaan ja purkamaan laatikoita :). Alue on mukava ja Andersin työmatka on noin kolme kilometria.

Muuttolaatikot saapuivat perjantaina 13.2.

Muuttopäivänä näytti tältä.

Muuttopäivän muistoja. Etsi rukki!
Kuvassa piilottelee oikeasti kaksi, mutta ehkä toista ei monikaan bongaa
ellei ole saanut samanlaista lähetystä...

Loppusiivouksen aikana eräänä päivänä taivaalle piirtyi kokonainen sateenkaari

Talvi 2014

Talvi tuli ja meni. Nyt kun kevät on jo saapunut voisi olla korkea aika laittaa talvikuvia blogiin! Tänä talvena meillä oli jopa muutamaan otteeseen joitakin viikkoja lunta. Se oli hyvin kosteaa ja sitä oli kuitenkin sen verran vähän, että ei päässyt lumienkeleitä tekemään. Yhden pulkkailijan ja yhden lumiukon kyllä ehdin bongata.

Jouluaattona kävimme kävelyllä Ferneyn keskustassa. Pienessä kylässä oli kauniita jouluvaloja.

Joulupäivänä oli kaunis auringonpaiste, ja pellot vihersivät vieläkin.
Vuorille, eli Jura-vuoriston päälle, oli kerääntynyt pilvirykelmä.

Voltairen linnan takaa näitä peltomaisemia Juralle päin katsottuna.

Linnan takana on myös maalaistalo ja siellä kasvimaakin vielä vihersi.

Kävelyreissumme lopussa saimme kauniin auringonlaskun.
Yleensä auringonlaskun värit eivät näy vuorien takia kovinkaan paljon, mutta nyt ne näkyivät pilvistä.

27.12.2014 satoi lumi. Olipa vetistä, mutta maahan se jäi! Komea "joulukuusikin" meidän takapihalla.

29.12.2014 oli lunta vieläkin maassa ja aurinkokin pilkisteli ja pilvet väistyivät.

30.12.2014 lähdimme taas kävelylle ihailemaan lunta.
Päivä oli vähän hämärä, mutta Jura-vuorille näkyi parkkipaikalta hyvin.
Vuoret ovat niin kauniita lumipeitteessään.

Pihassamme ruusupuskarivistö oli vielä punaisena lumen yllättämänä.
Joulukuussa vielä siis ruusunmarjoja ja muutama kukkakin.

Tälle alueelle rakennetaan paljon uusia kerrostaloja, ja näin kauniita ne ovat.
Voi kun Suomessakin uudet talot olisivat näin ihania.
On paljon kivempi kävellä ympäriinsä kun on kauniita rakennuksia.

 

 

 

 

 

Onkohan tämä vuoden ensimmäinen lumiukko? Ehkä vain enimmäinen, jonka minä näen.

Lampaat olivat lumihangessa. Taustalla Jura.

Kävelimme vähän pidemmälle vielä Voltairen linnan takaa.

Löysimme erikoisia pallomuodostelmia puusta.

Voltairen linna ja maailman kummallisin karuselli ja kesän menoja

Eräs lukiokaverini kävi meitä tervehtimässä Ferneyssä. Käytiin vähän kävelyllä keskustassa ja Voltairen linnassa.

Linnassa oli kaunista ja lampaat olivat söpöjä. Tässä vähän kuvia sieltä.

Tie linnalle oli kaunis.

 

 Linna takapihalta kuvattuna. Vanhassa altaassa ei ollut vettä.

 Linnan takana on kauniita puita ja metsää.

 Linnan mailla kasvatetaan ampiaisia ja tehdään hunajaa.

Linnan takapihalla kukki vielä syyskukat.

Linnan mailla on myös lampaita. Bää. Eivät ne vastanneet vaikka niille puhui.

Linnan takana oli kaunis kuja metsän keskelle.

Takaisintulomatkalla näimme lampaita LEHMIÄ. Vuorille on satanut lunta pari viikkoa sitten.

Tässäkin näkyy vuoret ja lumipeite.

Keskustassa oli bio-markkinat. Siellä oli puusta tehty vanha karuselli, joka pyöri miesvoimalla.

Aikaisemmin kesällä kävimme Genevessä syömässä fondueta Andersin siskon ja hänen miehensä kanssa. Saimme pöytään jättiläismäisen pannun juustoa.

Tätä kuvaa isäni pyysi. Tässä on tietokone, jolla Internet-kehitettiin. Tai kuvassa nyt taitaa olla vain näyttö ja näppäimistö, itse tietokone on pöydän alla. Tämä oli siis Cernin museosta.

Nähtävyyksiä ja metsäretkiä

Jo ennen auton ostoa rakas anoppini oli täällä kylässä. Kävimme paikallisissa nähtävyyksissä ja pari kuvaakin tuli otettua. Ensin kuvat CERNin museosta, jossa ihailimme kiihdyttimen mallipalasia

Museossa piti myös olla tietokone, jolla kehitettiin Internet, mutta se oli jostain syystä poistettu :( Joten ei kuvaa tällä kertaa...

Ferney-Voltairen suurin nähtävyys on tietysti Voltairen linna.

Sielläkin kävimme, mutta kännykkäni sekosi joten sisältä en saanut kuvia. Aika hienoa oli, kyllä niillä 1700-luvulla on ollut hauskaa täällä! Opastus oli tietysti ranskaksi, joten siitä ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään mutta esitteen sai sentään englanniksi, joten jotain selvisi tästäkin linnasta. Voltaire piti mm. salaista teatteria ja kirjoitti 6000 kirjettä Ferneystä. Hän myös muutti kylän nimen Fernexistä Ferneyksi. Joskus myöhemmin nimi muutettiin Ferney-Voltaireksi kylän suojelijan mukaan, mutten nyt löytänyt vuosilukua milloin se tapahtui.

Linnan mailla on myös paljon lampaita! Vaikka olen niitä bongannut aiemmin, nyt sain vasta hyvän lammaskuvan, joten olkaatte hyvät, blogilampaita:

Ensimmäinen viikkonloppumme autolla

Kävimme ensitöiksemme urheilukaupassa, josta tarttui mukaan retkeilykengät ja pari karttaa. Telttakin pitäisi ostaa, mutta ehkä se myöhemmin.

Ensin päätimme lähteä tutkimaan Jura-vuoristoa. Suuntasimme autolla Ilayn järvelle, joka sijaitsee n. 60 km päässä Ferneystä.

Ensin piti tietysti päästä vuorten yli. Niin juuri, vuorten yli. Ei sitä kartasta tajunnutkaan, kuinka jyrkkä nousu oli suoritettava. Tässä kuva näköalatasanteelta vuoren rinteeltä. Takana näkyvä korkein huippu on tietysti Mont Blanc. Näkyvä järvi on Geneve-järvi. Taustalta voi bongata myös lentokentän puuttomana kaistaleena oikeassa reunassa. Sen etualalla on Ferney ja sen takana on Geneve.

Meinasi pikkuauto hyytyä ylämäessä. Vaikka kaasu oli pohjassa ja kakkonen silmässä, ei nopeus ollut kuin 20 km tunnissa. Ja voitte arvata miten ranskalaiset kaasujalat tästä kiihtyivät, tööttäilivät ja tekivät uhkarohkeita ohituksia. Välillä laitoimme jopa hätävilkut päälle kun tööttäilijät eivät tajunneet että nopeampaa emme päässeet. Koko matkaan meni noin kaksi tuntia...

Samalla selvisi myös mitä vuorten takan on. Siellä on paljon niittyjä, lehmiä, pari pientä kylää ja kapea ja mutkainen tie. Jura-vuoristo on aika iso ja menee Sveitsiin asti. Siellä on paljon retkeilykohteita, joten uudestaan joudumme tekmään tämän pikkuautollamme.

Saavuttuamme metsään pääsimme vähän relaamaan.

Metsässä virtasi joki, jonka varrella oli monia putouksia.

Koska retkelle lähtö oli vähän nopea, ei löytynyt muita retkimukeja kuin muoviset punaviinilasit... Niistä nautimme sitten kuumaa kahvia metsän keskellä :)

Itse järveä emme nähneet koko reissun aikana, koska kävelyreitti taisi kulkea sen verran sivussa. Tai sitten emme kävelleet riittävän pitkälle. Täytyy kai myös myöntää, että metsän keskellä oli pieni terassi, jossa joimme myös kokikset.

Anders tietysti kauluspaidassa kuten aina :)

Villatakki on valmis

Villatakki tuli valmiiksi! Se painaa 888 grammaa, aika hurjasti. Se on paksu ja lämmin, liian kuuma kesäiltoihin.

Siniset langat ovat värjäämiäni ja ruskeat luonnonvärisiä. Värjäys on tehty karkkiväreillä kun minulla ei vielä ollut happovärejä. Kuituina on ainakin suomenlammasta, merinoa, blue faced leicesteria, bfl-silkkiä ja jacobia. Villatakki on neulottu 6 mm puikoilla käyttäen TTS-metodia. Spurttasin ja neuloin koko komeuden kymmenessä päivässä. Nyt odottelen uusia villatakkikuituja saapuviksi. Aion kehrätä kesällä uudet villatakkilangat, villatakin neulominen oli niin hauskaa.

Muitakin neuleita on valmistunut

Huivi kehräämästäni ja värjäämästäni langasta

 Sukat kehräämästäni ja värjäämästäni langasta. Puikot 4 mm ja 32 s.

Sukat Ranco solidista Ullaneuleen ohjeella Ne on vaan sukat.

Täällä on ollut paljon ukkosta ja yksi iso raekuurokin oli. Koko piha oli valkoisenaan isoista rakeista. Autoista rupesivat varashälyttimet soimaan ja valot vilkkumaan.

Kauniina päivinä näyttää tältä

Ulkona kukkivien kasvien haju on huumaava.

Täälläkin katsotaan netistä Suomen lätkämatseja ja hurrataan mukana! Ranskan tv:stä en löytänyt jääkiekkoa tai oikeastaan mitään urheilua. Taitaa olla maksukanavilla kaikki. Jouduin noista Suomen nettitv-lähetyksistäkin maksamaan, mutta se ei ollut iso hinta. Enpä ole ikinä näin tarkasti seurannut jääkiekkoa!